Miina on perheemme toinen koira ja aivan erilainen kuin ensimmäinen, niin turkiltaan, kooltaan kuin luonteeltaankin. Miina oli todella kovapäinen ja terhakka pentu, aina iloinen pikku riiviö, joka usein unohti, ettei naskalihampaita kuulu iskeä ihoon. Sanat iloisuus ja terhakkuus pätevät edelleen, jääräpäisyys ja näykkiminen on jäänyt pois. Neiti on tosi ilmeikäs, jos se esimerkiksi saa kovan kiellon tehdessään väärin, se häpeää laittamalla tassunsa silmiensä ja korviensa eteen. Innokkuutta ja menoa löytyy tästä pakkauksesta vaikka kuinka paljon, Miina jaksaa riehua niin kauan kun seuraa löytyy, ja ellei se saa ketään mukaan leikkeihinsä alkaa hauskan näköinen itsekseen leikkiminen, se heittelee leluja itselleen ja murisee niille. :D Miina viihtyy sylissä kun hänelle itselleen niin sopii. Joskus on päiviä jolloin ei hellyyttelyt ja pusut kiinnosta. Mimpula rakastaa uusien asioiden opettelemista, se kuuntelee ja ihmettelee tarkkaan uusia käskyjä tai viittomisia, eikä tarvitse kuin pari harkkakertaa ja niin on täysin uusi asia älytty pääkopassa. Miinan kanssa ollaan käyty arkitottiskurssi, ja kohta suunnataan näyttelykurssille, näyttelypöydällä tutkimisen aristelua karsimaan. Kavereita on monia, niin popopiirissä kuin koirapuistossa, kaikenlaisten otusten kanssa tullaan toimeen. Miina oli pentuna hieman arka uusia juttuja kohtaan, mutta siitä on päästy yli. Ihan uusia, jännän tuoksuisia ihmisiä ihmetellään ja välillä aristellaankin edelleen. Näyttelyputki on suunnitteilla ensi kesäksi, joten tutiskaa tuomarit ;)